On the top of my life

Odottelen Krabilla Lanta-bussin lähtöä. Saavuttiin tänne jo yhdeksältä, ja mun yllätykseks mulle selvis että bussi täältä lähteekin vasta klo 11.00. Haluaisin vaan kotiin äkkiä pakkailemaan ja ois kiva jos kerkeis tyttöjen mukaan vielä rannallekin tänään… Noh, kerkesimpäs tässä nyt onneks aamupalalle ja cappuccino piristi kivasti.

Mä oon viimesen parin päivän aikana seuraillu näitä kaikkia packbackereitä… Koh Taolla niitä oli paljon. Oon sitä itekin miettiny monesti, et lähtis vaan matkustelemaan pienellä budjetilla ilman mitään suurempia suunnitelmia. Mutta oon aina ajatellu et oon liian mukavuudenhalunen sellaseen. En pärjäis ilman pyykkikonetta tai lämmintä suihkua. Tuolla hotellissa jossa majoituin Koh Taolla oli paljon packbackereitä. Niillä näytti olevan tosi hauskaa yhessä. Ois aika siistiä tutustua joka päivä uusiin ihmisiin ja pitää hauskaa niiden kanssa muutama ilta tai sit vaikka jatkaa matkaa yhessä. Vaikka tiiän paljon ihmisiä jotka sitä tekee, en oo ajatellu ite pystyväni sellaseen elämään niin pitkäks ajaks. Tosi ilosilta ja hyvinvoivilta ne kaikki kuitenkin vaikuttaa, joten täytyy sanoa, että tän “loman” aikana mun käsitys packbackäämisestä on muuttunu paljon paremmaks! Ei sitä tiedä vaikka vielä joskus innostuisin itellekin, jos tulee sopiva hetki elämässä ja on rahaa vähän kasassa. Mä elän niin päivä kerrallaan kokoajan…ja se on toisaalta ihan jännää! Jotkut ajattelee että on pelottavaa elää silleen että ei tiedä mitä puolen vuoden päästä tapahtuu. Mä koen sen ennemminkin mielenkiintosena haasteena ja vaihteluna, en haluakaan tietää! Tällä hetkellä tuntuu hyvältä elää niin. Ku joku kysyy mitä aion tehdä myöhemmin elämälläni ja koska aion tulla Suomeen ni vastaan vaan että en tiedä, teen tätä työtä ainakin niin kauan ku tuntuu hyvältä. Ja tällä hetkellä tunnen etten vois löytää parempaa työtä. Kokoajan vastaan tulee uusia haasteita, uusia paikkoja ja uusia uskomattomia kokemuksia. Koskaan ei kerkee kyllästymään. Mikä vois olla sen parempaa!

Driving around, feeling free, enjoying the sun with the white sand in my toes… Siinä oli oikeestaan mun tortsaipäivä. Ajelin skootterilla ympäri Koh Taon saarta, kävin näköalapaikoissa, löysin hienon hotellin ihan pohjoiskärjestä, josta oli upee näkymä Koh Yuang-saarelle. Haastoin itteni jyrkillä ja tosi huonokuntosilla hiekkateillä, ja tottapuhuen en ollu yhtään varma tuunko sieltä skootterin kanssa ehjänä takasin. Hurjaa, mutta mieletön kokemus ja todellakin sen arvosta! Yritin ottaa kaiken irti viimesestä päivästä ja nyt mulla on sellanen olo että oon nähny Koh Taoa niin paljon kun on mahdollista kahden päivän aikana. Palautin skootterin vasta neljän aikaan iltapäivällä ja sen jälkeen menin vielä vähäks aikaa ottamaan aurinkoa hotellille. Sain ihanat kuvat auringonlaskusta, joka oli kyllä ehdottomasti hienoimpia mitä oon ikinä nähny. Wind beach resortin ranta oli täydellinen paikka sen ihasteluun..

Kahdeksan aikaan oli aika jättää se ihana paikka ja edessä olikin sitten ihan ainutlaatunen kokemus: yölautta Surathaniin. Huh huh! Se oli kyllä mielenkiintosta… Ensin kun päästiin lauttaan ni mun sänkyä (numero 64) ei löytyny mistään! Kiersin ympäri lauttaa ja kyselin ihmisiltä jos ne ois nähny sellasta numeroa. Lautta alko täyttyä ihmisistä ja mua alko hermostuttaa ku en saanu kamojani mihinkään. Paikalliset laivapojatkaan ei tienny mihin ne mut laittais…tai niin mä käsitin. Loppujen lopuks se mun paikka oli jossain yläkerrassa, sellanen pieni kolo lähellä henkilökunnan nukkumapaikkoja, jossa ei ollu patjaa vaan jotain tupakkalaatikoita. Olin tosi hermostunui ja vähän vihanenkin aloin jo olee kun ei paikkaa löytyny. Laivapojat sano että mun pitää oottaa vielä 5 minuuttia. Tuntu ettei niitä kiinnostanu yhtään missä mä vietän yöni. Vihdoinkin ne oli saanu mulle patjan laitettua sinne ”koloon”, joka oli loppujen lopuks itse asiassa ihan kiva ”kolo” sain nimittäin nukkua siinä ihan itsekseni, ku kaikkien muiden patjat oli lattialla vierekkäin ja ne nukku kun sillit suolassa siellä. Eli oikeestaan mun paikka oli aika luksus mulla ei ollu tuuletinta, vaan oli iso ikkuna jonka sai avattua merelle. Siinä sitten kattelin vähän aikaa pimeelle merelle päin ja mietin että  tässähän mulla on oikeen kiva maisema :D. Ehkä ei niin terveellinen tuuletusvaihtoehto mutta…no erilainen! Hirmu kuuma siellä oli, enkä kyllä ensimmäiseen kahteen ja puoleen tuntiin saanu ollenkaan unta vaikka valot oli sammutettu ja ihmiset alko pikkuhiljaa hiljenemään. Laittelin Koh Taon lomakuvia koneelle ja järjestelin niitä. Ainoona eväänä mulla oli pieni Pringles-purkki ja kaks pientä pulloa vettä. Jossain vaiheessa nukahdin, välillä heräilin ku mun ikkunasta veti  ja se oli pakko laittaa kiinni. Lautta oli perillä Surathanin satamassa viiden aikaan aamulla. Tunti odottelua Surathanin matkatoimistossa, sandwich ja Cokis Light aamupalaks ja nyt oon bussimatkalla Krabille. 2 tuntia tässä bussissa ja Krabilla vaihto Lantan busssiin, saa nähä miten väsyny oon ku pääsen perille. Mulla ois vielä paljo tekemistä Lantalla tälle päivälle ja illalla haluun ehottomasti mennä vielä Edeniin syömään tiimin kanssa. Voi ku nyt jaksaisin vielä vuorokauden ja  saisin sitten nukuttua lentokoneessa matkalla Suomeen!

Vihdoinkin…loma! 3 päivää ja sit on aika sanoa” Goodbye Koh Lanta, See you soon, Crete!”. Sitä ennen vietän ansaitun 5 päivän kohteenvaihto-”loman” Suomessa. Koh Lantaa tulee älyttömän kova ikävä ja tiedän että monia juttuja tuun kaipaamaan niin paljon että haluisin sinne takasin. Mutta toisaalta, nyt kun tietää että on jo ne lentoliput taas elämän seuraavaan haasteeseen ni kyllä sitä uuttakin taas jo odottaa. Suomeen menemisessä kaikista eniten odotan siskon näkemistä. Eka kerta kun ollaan oltu niinkin pitkä aika kun 5 kuukautta erossa.

Nyt vietän tän kauden viimesiä lomapäiviä. Tulin eilen ihanalle Koh Taon paratiisisaarelle. Tää on ollu aika Wau-kokemus kyllä. Ekaa kertaa lähen tälleen ihan yksin että majotusta eikä paluulippuakaan ollu ostettu valmiiksi. Hyvän majotuksen sain, bungalow 700 THB/yö ja suihkusta tulee lämmintä vettä. Huomen illalla otan yölautan takasin Koh Lantalle.

Eilen illalla vuokrasin skootterin ja ajoin Koh Taon eteläosaan. Tääl on aivan mahtavat maisemat ja tosi cosy fiilis. Tänään otin koko päivän snorklausreissun Koh Taon saaren ympärille ja parhaille snorklauspaikoille. Haita en sitten vieläkään nähny vaikkka kovasti yritin. Illalla ajelin skootterilla vielä takasin Shark Baylle ja annoin toisen mahollisuuden…mutta ei niin ei! Muuten oli kyllä kokemisen arvonen retki. Korallit täällä on kauniita ja värikkäitä, huh ihan paras snorklaus! Jopa parempi kun Lantan ympärillä.. Haluisin ehottomasti tulla tänne takasin ja kokeilla sukeltaakin. Huomisen ajattelin ottaa rennosti rannalla

Käytiin tänään snorkkiporukan kanssa myös aivan ihanalla pienellä saarella, Nang Yuanilla, Koh Taon luoteispuolella. Ihan mielettömät maisemat, valkonen hiekka ja turkoosi kirkkain vesi ikinä! Rannasta alko suoraan korallit.. IHAN UNELMAPAIKKA! Sen verran sain päivän mittaan aurinkoa että nyt on iho paikoitellen palanu. Illallinen nautittu kivasti tässä Wind Beach Resortin omassa ravintolassa ja alkaa olla sellanen olo että oisin jo aika valmis nukkumaan. Lomalla kun pitäs muistaa levätäkin Täällä vaan musiikki soi kahteen asti yöllä ja mun bungalow on ihan tässä ravintolan vieressä.. Eilen illalla olin todella väsyny rankan matkustuspäivän ja nukkumattoman edellisen yön jälkeen, mutta meteli oli niin kova ettei munkaan unenlahjoilla nukuttu ennen ku musiikki lakkas kokonaan. Tänään olis kyllä kiva nukkua kunnolla!